24.-27.1 Hakutilaisuus ja työpaja

24.1. Työpajaviikko Kiasmassa 

Janina Rajakangas: Valtava määrä tanssijoita kokoontuu Kiasmaan työpajaan, joka toimii myös hakutilaisuutena teokseen Tanssija. Ensimmäinen päivä alkaa kahdella ryhmällä. En ole halunnut sulkea ketään tanssijaksi kokevaa pois tekemällä etukäteen valintoja siitä kuka on läsnä. En ole siis pyytänyt ansioluetteloa, videota tms. Tämä valinta saa tanssijoilta sekä kiitosta että herättää hankalan ristiriidan neurodivergenttejä tanssijoita tukevan prosessin sisällä. Kun paikalla on valtava määrä ihmisiä myös ärsykkeiden määrä kohoaa valtavaksi, tällöin on myös mahdotonta kuunnella jokaisen tarpeita ja pyrkiä tilanteeseen, jossa kaikilla on suht ok olla. 

Fri Nilas Lindell: Sata eri impulsseja sekunnissa. Okei, ei sata mutta ainakin kaksitoista. Sekunnissa. Aistiärsykkeitä, ajatuksia, ideoita, sanoja, värejä, liikettä, tarvetta. Ja impulssi reagoida kaikkiin. Samaan aikaan. Nyt. Yritän löytää keskitien, kuunnella ja seurata ja olla seuraamatta. Yritän löytää harmonian impulssikakofonian keskellä. Yritän löytää tavan, missä kaikki impulssit voivat olla sovussa muiden impulssien kanssa. Tavan, missä kaikki sisälläni tukee kaikkea. Tavan missä 12 impulssia sekunnissa muodostavat ekosysteemin, toimiva elävän kokonaisuuden missä jokaiselle on omaa tilaa. Kokonaisuuden missä minun on hyvä olla. 

26.1. Tee mitä tarvitset

FNL: Jokainen päivä alkaa vartin ajalla “tee mitä tarvitset”. Usein tanssijat ovat omissa kuplissa. Laskeutuvat tilaan. Joku venyttelee. Joku hyppii. Joku seisoo käsillä. Muutama kävelee tilassa. Rauha. Oman kehon kuuntelua. Oman mielen kuuntelua. Kun vartti on kulunut, aletaan avaamaan katsetta. Huomaamaan muut tilassa. Havainnoimaan että täällä on muitakin. Aistimaan ryhmää. Aistimaan millainen ryhmä olemme tänään. Lähdetään yhdessä ryhmänä kohti uutta harjoittelupäivää. 

JR: Jokaisen työpajaviikon päivän aamuna on hetki jolloin puhun läpi avointa “tee mitä tarvitset tilaa”. Siihen sisältyy omien tarpeiden kuuntelu sekä niiden asioiden tekeminen joita kukin siinä hetkessä tarvitsee. Hetki on kehotus sille, että tutkailee missä on ja tekee tilasta ja hetkestä itselleen mahdollisemman. Tämä voi tarkoittaa tilassa kulkemista, sen koskettamista. Valojen kirkkauden tunnistamista eri kohdissa tilaa. Jollekin hetki tarkoittaa oman kehon kanssa olemista, ravistelua, venyttelyä tai stimmaaamista…

Ihmisiä on paljon ja se tuo haasteensa neurologisesti moninaista ryhmää muodostaessa, “tee mitä tarvitset” hetki on ajateltu helpottamaan yhteistä tilassa olemista.

27.1 Sähköposti Janinalle

FNL: Sanoit että voin kirjoittaa jos tulee kysyttävää. Ei ole varsinaisesti kysyttävää, vaan enemmän vastauksia.. Kysyit miltä nämä työpajapäivät ovat tuntuneet. 

Tiistaina oli raskasta kun kaikki oli uutta ja paljon ihmisiä.

Minusta ryhmä toimii kuin yksi yksikkö ja on tosi mielenkiintoista ja kiinnostava tehdä ryhmän kuuntelua. Siinä on vähän jotain samankaltaista kun yrittää olla arjessa, kun sun aivot toimii eri tavalla kuin mitä yhteiskunta olettaa. Kun sun aivoissa (ja kehossa) on erilainen käyttöjärjestelmä kuin mitä oletetaan että pitää olla. Tuo harjoitus on kuin pitää aistia mitä ympärillä tapahtuu ja mitä on mun osuus ja paikka tässä ja voinko löytää tavan olla missä mun on hyvä olla (vaikka en oo ihan varma mitä tässä tapahtuu). Semmoisen kokonaisien ekosysteemin tasapainon ja sopusoinnun löytäminen. Tai tasapainon löytäminen omassa arjessa ja omassa kehossa, kun on tuhat eri impulsseja ja kiemurtelevia ja liikkuvia osia. Siis tuo että ryhmä toimii kuin yksi yksikkö, on kuin nuo esimerkit arjesta. 

Pidän myös siitä “reagoi jos näet jotain erilaista kuin se mitä teet”-tehtävästä. Kun se on semmoinen adhd-tanssi :) Vihdoin lupa reagoida kaikkiin! Ei tarvitse yrittää arvottaa mitä kannattaa/voi/pitää seurata ja tehdä, vaan voi olla aistit auki ja vain tehdä. Ihanan vapauttavaa.

Maijan (Reeta Raumanni) lämppä “keskusta ja sakarat” oli mun mielestä hyvä. Kun se oli semmoinen somaattinen kuuntelu ja pääsee laskeutumaan omaan kehoon ja miten oma keho tuntuu tänään, tässä nyt, tässä hetkessä, tässä ympäristössä. Sulaminen ja perjantain aamupäivä menee siihen samaan kategoriaan. En tiedä, tykkään vain jostain syystä tehdä liikkeitä, mitkä lähtevät somaattisesta kuuntelusta. Jotenkin luonnollinen tapa mulle lähtee joraamaan.

Niin, ja laskeutumiset rauhassa päivän alussa oli just hyviä! Ja toistot että voi olla omalla tavalla tilassa. Ja ohjeet suomeksi ja enkuksi; luulen että en kertaakaan tarvinnut kysyä saada ohjeet toisen kerran kun ne tuli aina tuplana, ei haitannut vaikka eka kerta meni ohi. 

Aika usein en vain löydä sanoja mitä haluan sanoa kun on tilaisuus sanoa. Tulee viiveellä. Niin ajattelin että on varmaan okei palata ja vastata tällä tavalla. 

Kiitos näistä päivistä ja hyvää viikonloppua, Fri Nilas