11.9 Inklusiivinen tanssi
Fri Nilas Lindell: Mikä on inklusiivinen tanssi? Pitääkö materiaali aina olla helppoa, ilman vaikeaa koreografiaa ja haastavia laskuja? Tämä on kysymys mitä toistuvasti nousee pinnalle sekä Tanssijan työryhmässä että muissa paikoissa missä minä tanssijana kohtaa “tyypillisiä” ja “epätyypillisiä” tanssijoita ja toimitsijoita tanssin kentällä. Koska minulla ei ole näkyvää estettä, aiheutan hämmenystä. “Miten sinulla voi olla eritystarpeita ja miksi sinä olet käynyt eritysoppilaitoksessa, kun olet kuin kaikki muut?”. “Eikö inklusiivinen tanssi tarkoittaa että pitää olla näkyvä vamma tai este?” No ei kyllä tarkoita!
Se että minulla on haasteita, ei tarkoita että ole jotenkin tyhmä, että en tajua ja että en voi tehdä kompleksiä materiaalia. Opin eri tavalla kuin enemmistö. Mutta opin. Inklusiivisuus tarkoittaa yksinkertaisuudessa että autetaan ja tuetaan niin että kaikilla on samanlaisia edellytyksiä tehdä. Muistan kun puhuin yhden ammattitanssijan kanssa. Hänellä on kehitysvamma, mitä näkyy ulkoapäin. Keskustelu meni suurinpiirtein näin: “Tietenkin voi vaikuttaa sitä että me joilla on erityistarpeta, emme osaa tehdä kompleksia tanssimateriaalia. Mutta se vain johtuu siitä että meille ei anneta mahdollisuuksia oppia sitä materiaalia. On joku kummallinen asenne että me emme voi oppia Ja eihän me opimme kun kukaan ei opeta. Tietenkin voidaan oppia! Kunhan saamme mahdollisuutta. Anna meille mahdollisuus! On tosi kapea näkökulma ja ei-inklusiivista olettaa että me emme ole tanssijoita. Meillä on sama koulutus, silti me eimme ole samanarvoisia kuin muut ammattitanssijat”.
Kompleksista tanssimateriaalista. Kun on neurokirjoilla (tai on joku muu ominaisuus mitä tuo haasteita), niin joutuu jatkuvasti arjessa selviytyä ja ratkoa tosi haastavista tilanteista. Muut eivät vain huomaa, kuinka paljon duunia me oikeasti teemme. Koska arjessa on jatkuvasti haastavia tilanteita ja pitää ratkoa ongelmia, niin haastava materiaali lavalla ei ole mikään mahdottomuus. Arjen ongelmaratkomistaito ei häviä mihinkään. Se on opittu taito mitä tulisi hyödyntää enemmän kun tekee taidetta. Oppimisprosessissa pitää vain ottaa huomioon eri tarpeet, niin että oppiminen voi tapahtua. Se että on neurokirjoilla, ei tarkoita että materiaali pitää olla lattea. Materiaali voi olla hyvinkin kompleksia. Kun kuuluu vähemmistöön ja on tavalla tai toisella “epätyypillinen”, ympäröivä maailma on usein monimutkainen ja neurokirjolla tms oleva henkilö oppii ratkomaan ja elämään tämä monimutkaisuuden kanssa. Tämä taito ei häviä kun astuu tanssisaliin tai luovaan prosessiin.
